Uusi vuosi, uudet kujeet!

Sunnuntai 17.1.2010 klo 12:05 - Pirjo

Kotiutuminen tänne "Muumilaaksoon" on sujunut hyvin. Neljä kuukautta on nyt asuttu omassa talossamme pikkuisen joen rannalla ja päivä päivältä enemmän tämä tuntuu oikealta ratkaisulta! Syksyllä kaiken muun kiireen ja tohinan keskellä piha jäi vielä aitaamatta, joten se on sitten keväällä edessä. Tontti on melkein 3000 neliötä, niin että tilaa kyllä on. Mietinnässä on vielä, että millainen aita ja aidataanko vain osa pihasta vai koko tontti ympäri.

Tämä on todella rauhallinen ja kotoisa asuinpaikka. Matkaa Rasilaan (siis Ruokolahden keskustaan) on noin 3 kilometriä, mutta täällä on ihan maalaistunnelma. Itse tykkään siitä, että naapurit on kuitenkin lähellä. En tiedä, osaisinko enää asua jossakin korven keskellä, kun olen jo tottunut siihen, että on ihmisiä ympärillä. Tietysti jos ei olisi naapureita, niin ei tarvitsisi aidata pihaa...

Tänäkin vuonna Lennin kanssa mennään varmasti näyttelyihin, mutta saa nähdä milloin. Kovasti tekisi mieli jo talven näyttelyihin, mutta enpä tiedä kannattaako tuota vielä viedä mihinkään. Kovin kapea Lenni vielä on ja häntä - hmmm... *iloinen*. Hiljaa hyvä tulee. Välillä vielä iskee riiviö-Lenni ja tekee tuhojaan, muttei onneksi enää kovin usein. Tällä viikolla yhdellä aamulenkillä laskeskelin, miten paljon Lenni kaiken kaikkiaan on tullut maksamaan (pennun hinta + rokotukset + ruuat + näyttelymaksut + näyttelymatkat + 3 sohvaa + lukematon määrä muuta irtaimistoa ym.) ja päädyin aika huimiin lukemiin. Ja sitten jotkut kauhistelee koiranpentujen hintoja! Aika halpaa, sanon minä!

Onneksi Atte on päästänyt meidät helpommalla! Aten kanssahan viime keväänä läksin suurin toivein Imatran Palveluskoirayhdistyksen jälkiryhmään. Aika monta koulutusta meillä olikin, kunnes sitten kouluttajamme sairastui. Omin nokkinemme olemme käyneet jälkimetsässä ja olen kummallekin koiralle tehnyt jälkeä - eikä ollenkaan hassummin ole mennyt. Minä kun tykkään muutenkin kulkea metsässä, niin siksi tykkään tästä lajista. Atte on kuitenkin sen verran ääniherkkä, että kisoihin siitä ei olisi ja toisaalta ei olisi ohjaajastakaan. Mutta harrastellaan omaksi iloksemme, sehän se kai on pääasia, että kaikilla on mukavaa!

Kolmatta collietakin vähän tekisi mieli... mutta katsellaan ja kuulostellaan!