Äkkilähtö!

Torstai 11.6.2009 klo 22:07 - Pirjo

Nyt on sitten yksi hyvä jälkimetsä pois pelistä.

Ajelin töiden jälkeen koirien kanssa noin 10 kilometrin päähän mökkitien varteen viime kerralla katsomaani hyvään jälkimaastoon. Auto tien varteen parkkiin, ruokarasiat kainaloon, merkkausnauhat kaulan ympärille kieputettuna mars metsään! Ihana pehmeä sammal voisipa melkein sanoa ikivanhan kuusikon juurella oikein kutsui piilottamaan rasioita... Piilotin ensimmäisen rasian lähes kokonaan sammaleen alle ja laitoin päälle hajustetun kepin. Jatkoin jälkeä suoraan rasialta eteenpäin ja olin juuri tekemässä kulmaa huolella tallaten, kun ehkä kymmenen metrin päässä teeri tai joku muu iso lintu nosti mekkalan ja syöksyi kohti. Kylläpä sai tämä tyttö jalat alleen!!!! Ai että säikähdin! Olin varma, että se ryökäle tulee ja repii minulta silmät päästä, sen verran vihaisen näköinen se oli. Ei se onneksi kuitenkaan käsiksi käynyt, mutta aika lähellä kävi ajamassa pois reviiriltään. Sen verran keräsin rohkeutta, että sen rasian, jonka olin ehtinyt jo piilottaa maastoon, kävin hakemassa pois - hädissäni en vaan meinannut löytää. Ei minusta jälkikoiraksi olisi!

Ei siis auttanut muu kuin etsiä uusi paikka. Lähellä on montakin hyvää paikkaa, niin että eipä hätää. Aten jäljellä oli kolme rasiaa ja yksi suora kulma. Kaksi ensimmäistä rasiaa peitin melkein kokonaan sammalilla ja viimeisen laitoin kokonaan sammaleen alle piiloon. Kaikkien rasioiden päälle lisäksi hajustetut kepit. En taaskaan tuonut Attea suoraan jäljen päähän vaan toin sen muutaman metrin päähän jäljen sivuun ja laitoin etsimään jälkeä. Ei taaskaan mitään ongelmaa löytää jälkeä ja lähteä oikeaan suuntaan! Kaksi ensimmäistä rasiaa ilmaisi hyvin ja varmasti, viimeisen lähelle pysähtyi mutta jäi siihen pyörimään eikä osannut oikein tehdä mitään. Selvästi tajusi, että tähän se jälki päättyy, mutta jäi sitten vaan ihmettelemään. Jonkun aikaa odottelin, mutta sitten nostin vähän sammalta ja näytin ruokarasiaa, niin johan meni maahan. Kepit taitaa olla vähän liian vaikeita vielä...

Tein lyhyen jäljen myös Lennille ja senkin metsään. Lennikin on nyt sitten siirtynyt ulkoruokintaan, niin että meillä taitaa olla kohta kaksi ruokakuppia tyhjänpanttina! Meillä syödäänkin vaan Keiju- ja pakasterasioista! Olen jättänyt Lenniltä aamuruuan pois ja annan ruuan vain illalla - hyvin tuo on näyttänyt jaksavan. Jo tieltä Lenni lähti seuraamaan jälkeä ja annoinkin sen mennä ihan vapaasti. Sieltähän ne ruuat löytyi helposti ja vaikka olen Lenniä vähän sellaisena blondina pitänytkin, niin nyt se osaa jo mennä rasioilla maahankin - tosin pienen miettimisen jälkeen. Eilen kun harjoiteltiin esineilmaisua kotipihalla, niin meni todella nopeasti maahan! En ollut uskoa silmiäni. Sen todella nyt huomaa, miten tuollainen aivotyöskentely väsyttää koiraa. Nytkin Lenni makaa lattialla reporankana ja kävin jo äsken katsomassa, onko sillä varmasti kaikki hyvin.