Esine-etsintäharjoitukset jatkuvat

Lauantai 30.5.2009 klo 20:44 - Pirjo

Tänäänkään en tehnyt jälkeä, vaan harjoiteltiin taas omalla pihalla esineen ilmaisua. Saattaa naapurit pitää meikäläistä ihan lopullisesti seonneena, kun kantaa pihalle muovirasioita pinoittain ja sitten tuo koirat yhden kerrallaan niitä tutkimaan! Asutaan nääs rivitalossa ja teen noita harjoituksia yhteisillä piha-alueilla.

Tänään tein Lennillekin ensimmäisen kerran esine-ilmaisuharjoituksen. Etukäteen jo arvelinkin, että Lenni ei ehkä ilman apuja älyä mennä maahan. Pitkän aikaa odottelin rauhassa ja vähän raotin välillä rasian kantta, niin että sieltä tuli ruuan tuoksua. Kun sitten otin rasian käteen ja painoin sitä maata vasten peittäen kannen kädellä, Lenni viimein kävi maahan. Nopeasti kehuin ja avasin rasian kannen. Samoin kuin Atellekin, myös Lennille seuraavat rasiat olivat huomattavasti helpompia. Ei paha!

Entäs Atte sitten? Ei huolen häivää! Tuon pojan ällissä ei TODELLAKAAN ole vikaa! Atte meni maahan HETI, kun se tuli rasian luo. Pihalla alkaa olla jo pitkä heinä, kun jostain kumman syystä kiinteistöhuoltofirma ei ole käynyt vielä kertaakaan ajamassa nurmikoita. Siispä rasiat olivat jo osittain piilossa, niin että ne oli ensin etsittävä. Atelle näytti olevan päivänselvää, mitä ulos oltiin tultu tekemään, ja heti se etsi rasian kerrallaan pihalta. Kun se huomasi rasian heinän seasta, se meni sen luo, kävi maahan makaamaan niin että rasia jäi etujalkojen väliin(ihan niin kuin kuuluukin) ja odotti siinä minua. Vähän oli malttamattomuutta ja jouduin rauhoittamaan sitä, ennen kuin avasin kannen.

Nyt pitää olla tarkkana, etten kyllästytä Attea liian yksitoikkoisilla ja samana toistuvilla harjoituksilla. Siihen olen ennen sortunut ainakin tottiksessa. Atte oppii helposti, muttei tykkää jankkaamisesta. Haastetta riittää!

Esineilmaisua

Lauantai 30.5.2009 klo 17:46 - Pirjo

Toissapäivänä opetin Atelle esineilmaisua ja eilen jatkoin samaa. Jäi vaivaamaan mieltä keskiviikkoisen harjoituksen jälkeen se, kun Atte ei osannut vielä mennä maahan, kun tuli rasialle jäljellä. Muistin lukeneeni jostakin, että koiran pitäisi esineelle tullessaan heti mennä maahan ilman käskyä ja odottaa, kunnes ohjaaja tulee paikalle. Ja samoin muistin lukeneeni, että esineilmaisu olisi hyvä opettaa koiralle erillään jäljestä ja heti niin, ettei maahan-käskyä käytetä, vaan se tapahtuu automaattisesti. Meillehän tuli yllättäen sellainen tilanne, että Atte pääsi ajamaan harjoituskaverin jäljen, jolla oli rasioita. Atelle niitä ei oltu vielä käytetty.

Sekä torstaina että perjantaina otin harjoitukseen kolme tiivistä rasiaa, joihin jaoin Aten päivän aterian. Ensimmäisellä kerralla ajoin hiljaiselle metsätielle ja laitoin rasiat maahan. Otin Aten autosta ja menimme yhdessä rasioiden luokse. Atte alkoi tassuilla pyöritellä ensimmäistä rasiaa, ja kun ei mitään tapahtunut, niin alkoi pyrkiä muualle. Odottelin vieressä hiljaa paikallani ja lopulta kyykistyin rasian luo, otin rasian käteeni maassa ja aloin jutella Atelle "mitäs täällä on?". Heti heräsi kiinnostus ja luonnostaan koira painui maahan. Heti hirmuiset kehut ja rasian kansi auki. Sama toistui joka rasian kohdalla sillä erotuksella, että aikaa meni joka kerralla vähemmän. Eilen tein saman harjoituksen ihan kotipihalla. Hyvin oli oppi mennyt perille! Ensimmäisen rasian kohdalla Atte tarjosi rasialle ensin vähän tassua, sitten katsoi minua silmiin ja kokeili istumista ja näin sen silmistä, että BLIM! nyt välähti, nousi ylös ja meni maahan! Taas kehumiset ja rasian kansi auki. Toisellekin rasialle piti vielä tarjota tassua, mutta sitten heti maahan ja kolmannella rasialla menikin heti oikopäätä maahan. Hienoa!

Täytyy mainita nyt sekin, että samalla kun teen jälkiä ja muita harjoituksia Atelle, niin teen niitä myös Lennille, mutta vaan helpompina versioina. Eilen tein Lennille ihan perusmakkararuudun, tosin Lennin omaa kuivamuonaa käyttäen, kun noita muurahaisia on niin paljon. Halusin katsoa Lennin työskentelyä jäljellä, kun nyt luulen osaavani vähän sitä arvioida. Olin tyytyväinen näkemääni. Todella pitkäjänteisesti ja tarkasti Lenni teki töitä ruudussa ja heti, kun meni ulos ruudusta, palasi äkkiä takaisin alueelle. Kesken haistelun ei vilkaissut minuun päin kuin kerran harjoituksen lopussa, kun syöminen alkoi jo loppua. Osaa siis tehdä töitä itsenäisesti eikä pyydä ohjaajalta apuja. HYVÄ! Myös Lennin kanssa harjoitukset siis jatkuvat.

Jälkikoira Atte!

Torstai 28.5.2009 klo 10:41 - Pirjo

Eilisiltana oli taas jälkiharjoitukset. Kouluttaja-Jaana halusi Aten jäljelle lisää haastetta, ja laittoi minut tekemään jäljen neljän isohkon ojan yli! Jälki tuli pellolle, mutta sitä ei tehty pellon pituussuunnassa vaan kapeiden peltosaarekkeiden poikki, niin että jäljelle tuli nuo ojien ylitykset. Ruokanappuloita laitoin noin 10-15 askeleen välein "kököiksi" jäljelle ja loppuun kannellisen rasian. Hölmöyttäni ja kokemattomuuttani laitoin rasian liian pian ojan ylityksen jälkeen, niin että oli vähän hankala komentaa koira maahan heti ojan yli loikkauksen jälkeen. Mutta... oppia ikä kaikki.

Hyvin Atte taas teki töitä. Nenä pysyi maassa suhtkoht hyvin ja kuulemma koira korjasi hyvin virheensä. Minä kun en tuosta vielä oikein ymmärrä, mutta ehkä joskus opin. Ohjaajana tein vain tosi ison mokan ekassa ojanylityksessä, kun en älynnyt antaa Atelle tarpeeksi hihnaa. Niinpä Aten loikatessa ojan yli tuli hihnan kiristys, ja sehän tuntui varmaan aika ikävältä uroksen mahan alla! Äly hoi ohjaaja! Toisen ojan yli Atte ei sitten meinannut uskaltaa hypätä. Jaana sanoi, että tässä ollaan nyt niin pitkään, että koira menee yli - ja menihän se. Kolmas ja neljäs oja meni paremmin, kun huomasi, ettei hihna enää kiristy hypyssä. Rasialla käskin Aten maahan ja annoin loput ruuat rasiasta ja kehuin hyvin tehdystä työstä.

Jatkossa Aten palkka tulee sitten rasioista, ei enää kylvetä nameja maahan. Se onkin hyvä juttu, niin voin laittaa rasioihin jotain vähän parempaa kuin pelkät kuivat nappulat. Pakastimessa kun on vielä noita Lennin mätsäristä voittamia Kennelrehun jauhelihoja, niin saanpahan ne syötettyä pois. Yksi pakkaus on niin iso, että siitä riittää yllin kyllin molemmille koirille.

Atte pääsi yllättäen tekemään myös harjoituskaveri-Kunun jäljen, kun Kunu loukkasi jalkansa eikä päässyt jäljelle ollenkaan. Harmi Kunun kannalta, mutta toivottavasti jalka paranee. En tarkalleen tiennyt sitä, mistä Kunun jälki alkaa, ja päätettiin Meerin kanssa laittaa Atte etsimään itse jäljen alku. Minusta näytti kyllä, että se jäljen löysikin, mutta jäi sitten odottamaan lähtömerkkiä, kun ei ole vielä janatyöskentelyä opeteltu. Näytin siis Atelle maata ja sanoin "jälki" ja heti lähti menemään. Selvästi kyllä näki, että paras into oli purettu sille ensimmäiselle "omalle" jäljelle, mutta kylläpä kannatti tuokin jälki ajaa. Oli nimittäin Kunulla niin hyvät ja runsaat palkat rasioissa, että Atella olikin oikein juhlapäivällinen eilen! Ensin söi omalta jäljeltä ruuat ja sitten vielä kaverin jäljeltä suuremmat herkut! (Sivuhuomautus: ja nyt onkin sitten maha sekaisin...) Rasioita oli Kunun jäljellä neljä. Kolmelle ensimmäiselle jouduin antamaan kaksi maahan-käskyä, neljännellä riitti yksi (tosin vähän viiveellä meni maahan). Atte oli jotenkin niin innoissaan rasian löytämisestä, ettei meinannut käsky mennä perille. Ja toisaalta se ei vielä ole oppinut, että rasia aukeaa vasta maahanmenon jälkeen. Normaalistihan Aten maahanmeno on tosi nopea ja hyvä. Jos Atte jotain hyvin osaa, niin se on maahanmeno! Ja sen se oppi puolivuotiaana kesämökin terassilla kerrasta. Hyvin on päähän jäänyt.

Meeri-ryökäle kehua retosteli Attea eilen niin, että alkoi ihan nolottaa! Kyllähän minä muistan sen, kun Meeri Aten pentuna ensimmäisen kerran nähtyään sanoi, että tuossa koirassa on ainesta. Sen kouluttaminen on vaan jäänyt ihan retuperälle omistajan kokemattomuuden vuoksi. Jos tuon kanssa meinaisi tosissaan alkaa pärjäämään, niin pitäisi tottis laittaa kuntoon. Kotonahan minä yritän harva se päivä Aten kanssa tottistella, mutta olisi varmaan kentällekin uskaltauduttava joskus...

Ans kattoo, mitä tapahtuu! Vai tapahtuuko mitään ;)

Jälkikuulumisia

Torstai 21.5.2009 klo 21:08 - Pirjo

Toukokuun aikana on ollut kolme jälkiryhmän tapaamista. Kaksi viimeistä kertaa on oltu tositoimissa pellolla jäljen alkeita opettelemassa.

Atellehan olen tehnyt viime kesänä jo muutaman jäljen metsään ja pellolle, niin että ihan kokonaan uutta jäljestäminen ei Atelle ole. Nyt kun on päässyt tuohon ryhmään mukaan, niin voi sanoa, että aikalailla pieleen on omat jäljet menneet! Collieyhdistyksen Saimaan alaosasto järjesti viime syksynä jälkipäivän ja sieltä oikeastaan sain kipinän tähän jälkitouhuun. Siellä jälki tehtiin niin, että koira sai palkan vasta jäljen päässä, ja samalla tyylillä jatkoin sitten myöhemminkin. Menointoa Atella ei ole puuttunut ja siitähän sitä siellä jälkipäivässäkin kehuttiin ja sain käsityksen, että tuossa voisi olla ainesta johonkin. Ongelma on vaan se, että nyt Atte pitää saada rauhoittumaan ja tekemään töitä! Siis nenä maahan. Ja jo parin harjoituskerran jälkeen eron huomasi selvästi ja nyt viimeisellä kerralla Atte sai jo kehuja hyvästä nenätyöskentelystä ohjaaja-Jaanalta. Nenä pysyi maassa lähes koko ajan. Tosin tein vähän liian pitkän jäljen (ehkä 300-400m.) ja lopussa koira alkoi selvästi väsyä. Pitäisi muistaa, että ollaan vasta alkumetreillä opettelussa eikä pitäisi ahnehtia liikaa kerralla.

Siis nyt harjoitustapaa on muutettu niin, että palkka tulee koko jäljen matkalta. Alkuun laitoin nakin paloja noin joka kolmannelle askeleelle, nyt on jo vähän harvennettu välejä. Ja Attehan ei nykyään saa ruokaa enää ollenkaan perinteisesti ruokakupista keittiössä, niin kuin ennen, vaan se on siirtynyt täysin "ulkoruokintaan". Eli ruoka tulee joko jäljeltä tai pihalla tottisharjoituksissa. Jos tehdään tottista, niin harjoituksen aluksi vien Aten kanssa yhdessä ruokakupin jonnekin vähän sivummalle odottamaan ja harjoituksen lopuksi lähetän Aten eteen ruokakupille. On muuten vauhdikas eteenmeno meillä!

Saa nähdä mitä tästä tulee. Ihan tosissani olen tähän nyt lähtenyt, niin että katsotaan mihin rahkeet sekä minulla itselläni että koiralla riittävät. Olo on vähän kuin kuivalla pesusienellä: tietoa imee itseensä ja koko ajan haluaisi lisää oppia!

Tervetuloa kotiin!

Tiistai 19.5.2009 klo 21:22 - Pirjo

Annoinpa eilisaamuna töihin lähtiessä koirille isot palvatut naudan luut, että saavat päiväksi tekemistä. Ja tietystihän ne pitää ahmia niin kovalla vauhdilla, että maha menee sekaisin. Varoitus: seuraavat kuvat eivät sovi kaikkein herkimmille katsojille!

Harmi kun ei hajua voi vangita kuvaan!

Piti sitten vielä tyynyn päällekin tehdä...

Joskus sitä miettii, että miten helppoa ja mukavaa elämä olikaan ilman koiria! Voi se olla, että jos silloin kaksi ja puoli vuotta sitten olisi tiennyt, millaista sotkua kaksi koiraa voi saada aikaan, niin olisi jättänyt koirahaaveet sikseen... Tai luultavasti ei! On nuo kyllä meillä kuin lapsia; ei niistä luopuisi ei sitten mistään hinnasta! Saavathan ne ihmislapsetkin (sekä pienet että vähän isommatkin) aikamoista sotkua aikaan...

Tekisi mieleni laittaa tähän Lennin työnäyte: kuva meidän sohvasta. Mutta en taida sittenkään laittaa! Joku voi pitää vielä minua ihan osaamattomana koiraihmisenä, kun yksi koira saa tuolla lailla riehua... Eiköhän Lennistäkin kuitenkin tule vielä ihan kunnon koirakansalainen, kunhan vähän viisastuu!

Haminan näyttelyssä

Sunnuntai 17.5.2009 klo 19:21 - Pirjo

Tänä aamuna oltiin Lennin kanssa jo ennen aamukahdeksaa Hamina Bastionissa kehän laidalla odottelemassa näyttelyn alkua. Kasvattaja-Anne oli etukäteen lupautunut tällä kertaa esittämään Lennin, joten sitä puolta ei tarvinnut tänään jännittää. Lennin puolesta kuitenkin vähän jännäsin...

...Ja Lennillähän on kehässä aina hauskaa! HIHII!!! "Tää on taas tätä, että juostaan ympyrää ja nyt mä sitten nappasen tuosta hihnasta kiinni, noin! Yes!" Seisoahan Lenni osaa nätisti, mitä nyt pää pyöri, kun piti seurata pään yllä lenteleviä lintusia :) Tässä pari näytettä taidoista. Kuvat Pauliina Purtilo http://mustaruhtinas.webs.com

Kuulumispläjäys

Tiistai 12.5.2009 klo 21:28 - Pirjo

Onpas taas aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta! Tähän väliin on mahtunut monenlaista kokemusta, mummon hautajaisista ampumaradan reunassa vietettyihin hetkiin!

Lennin kanssa kävin raunioitten tutustumiskurssilla, mutta en oikein innostunut asiasta. Lennihän on "näkövammainen" eli jos se olisi ihminen, niin se kulkisi valkoisen kepin kanssa, ja ehkä ainakin osittain siitä johtuen se arasteli outoja pintoja raunioradalla. Taidetaan keksiä Lennille muuta kivaa, kuten vaikka näyttelyitä - joita onkin jo lähitulevaisuudessa kaksi: Hamina ensi sunnuntaina ja Lappeenranta helatorstaina.  Ja omaksi iloksi voisi jälkeä harjoitella.

Aten kanssa jatkuu jälkihommelit. Tänään käytiin ampumaradalla kuuntelemassa, kun joku ampui haulikolla. Kaikenlaista ajanvietettä koiraihmisellä onkin! Melkein tunti palloiltiin Aten ja Lennin kanssa siellä paukkeen keskellä, ja tulin siihen tulokseen, ettei Atte mikään paukkuarka ole, vaan puhdasverinen HUIJARI! Se on jostain kummasta saanut päähänsä vedättää emäntää tottiskentällä oikein tosissaan leikkimällä pelokasta poikaa. Hohhoijaa! Ampuradallakin alkuun yritti vetää metsikköön, mutta kun ei päässyt, niin loppuajan otti ihan iisisti ja käveli mukana löysässä hihnassa. Välillä istuttiin radan reunalla ja vaan kuunneltiin kaikessa rauhassa ampumista eikä näyttänyt yhtään haittaavan. Olis varmaan mennyt moikkaamaan ampujaa, jos olisin laskenut vapaaksi! Lenni taas oli aivan kuin kotona: ei niin minkäänlaista reaktiota ampumiseen! Keppejä kanteli innoissaan, niin kuin aina.

Torstaina meillä on ensimmäinen maastopäivä jälkiryhmän kanssa, niin että siitä luultavasti seuraava raportti.