Outokummussa tänään

Sunnuntai 19.4.2009 klo 18:20 - Pirjo

Tänä aamuna, kun ennen auringonnousua ajelin kohti Outokumpua, ajattelin mielessäni, että kaikenlaiseen hulluuteen sitä ihminen elämänsä aikana ryhtyy. Herätä nyt aamu (tai yö-) kolmelta vain sen vuoksi, että ehtii ennen yhdeksää näyttelykehän laidalle! Sen sijaan kun olisi voinut kotona nukkua oman kullan vieressä... Mietin myös sitä vaihtoehtoa, että jos tuomisina näyttelystä on vielä kaiken vaivan lisäksi arvosana T korvien, tai tarkemmin sanoen oikean korvan pystyyn nousemisen vuoksi. No onneksi ihan niin ei kuitenkaan käynyt!

On aikaisessa ylösnousussa omat hyvätkin puolensa. Oli hienoa seurata Joensuuta kohti ajellessa auringon nousua. Upeat värit oli taivaalla!

Ennen kahdeksaa jo oltiin Lennin kanssa näyttelypaikalla, vaikka pidettiin pari taukoakin välillä. Tykkään yleensä olla aina ajoissa paikalla, ja se oli hyvä Lenninkin kannalta. Ehdittiin tutustua näyttelypaikkaan ja kehässäkin käppäiltiin ihan vain harjoituksen vuoksi. Ihanan daamin Lenni myös bongasi kehän laidalta; junnunartun Sandcastle´s Private Show´n. Olisi ollut niin kiva leikkiä! Kaunis, kaunis neiti!

Alkuun kehässä Lenni meinasi vähän jännittää (niin kuin omistajakin) ja väisti tuomaria. Ihanasti Elena muutti "taktiikkaa" ja heittäytyi Lennin kaveriksi. Siinä Lenni sitten pussaili kehän alkajaisiksi tuomaritätin naaman, eikähän siitä loppua meinannut tullakaan! Meidän hurmuri! Naisten mies!

Mukava reissu oli. Ei jääty paikalle muita seuraamaan, vaan käytiin morjestamassa äitiä ja iskää Heinävedellä, ja tavattiin myös veljen perhettä. Veljenpoika Tino 5v (muistinkohan oikein?) sai Lennistä hyvän kaverin ulkoleikkeihin.

Toinen kerta raunioilla

Lauantai 18.4.2009 klo 13:50 - Pirjo

Käytiin aamulla Lennin kanssa toista kertaa raunioharjoituksissa. Hrrrrrr... palelee vieläkin! Laitoin kyllä paljon vaatetta päälle, mutta vielä enemmän olisi pitänyt laittaa.

Pieneksi oli meidän ryhmä kutistunut. Ensimmäisellä kerralla oli mukana viisi koiraa, nyt oli vain kaksi, siis Lenni ja 4 kuukautta vanha pk.collie Milo. Ihana Milo! Voi että miten ihania pennut osaavatkin olla! Ja on se kumma, miten on vaikeata muistaa, että omakin koira on joskus ollut ihan yhtä pieni. Tosi reipas poika Milo oli, makkararingissä kiersi ihmiseltä toiselle häntä iloisesti heiluen. Siitä se lähtee.

Lennin kanssa otettiin ensin makkararinkiä, ja sitten käveltiin raunioalueella etsien ukkoja. Joitakin ukkoja löytyi, mutta osa ei löytynyt ei sitten millään. Ilmeisesti Lenni arasteli vähän vaikeampiin paikkoihin menemistä. Tauon jälkeen muutettiin harjoitusta niin, että maalimies menikin piiloon juosten Lennin nähden, ja juuri kun se hävisi nurkan taa piiloon, päästin Lennin perään. Johan alkoi löytyä uutta intoa tekemiseen!

Seuraava harjoituskerta olisikin jo maanantaina, mutta sinne en valitettavasti pääse, kun on oltava töissä. Toivottavasti sinne nyt tulee vähän enemmän porukkaa, etteivät Milo, Anne ja ohjaajat joudu keskenään treenailemaan.

Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyssä

Maanantai 13.4.2009 klo 15:40 - Pirjo

Aamulla varhain piti taas herätä, kun oli tiedossa lähtö Lappeenrantaan Lennin ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn. Käytin koirat lenkillä, kävin itse suihkussa ja ei kun Imatralle hakemaan kyytiin Sari ja Lennin velipoika Ceri. Sitten auton keula kohti Lappeenrantaa.

Perillä oltiin hyvissä ajoin, hyvä ettei jo aika käynyt pitkäksi, kun kylmässä ja tuulessa odoteltiin kehän alkua. Junioriuroksia oli minun mielestäni ihmeen paljon, 12. Lennin sisarusparvesta oli mukana kolme urosta, Lennin lisäksi Ceri ja Stitch. Siellä poijaat peräkkäin kehässä juoksenteli, taisi mennä välillä vähän leikkimieliseksi.

Kehän ulkopuolella  odotellessa omaa vuoroa sainkin sitten kullanarvoisia neuvoja Lennin esittämiseen Pacon (Lennin isä) omistajalta Mari Inkiläiseltä. Toivottavasti osaan ottaa oppia noista neuvoista; yritän ainakin parhaani! Kiitos vielä Marille! Nöyrällä mielellä aina kuuntelen kokeneiden koiraihmisten ohjeita. Sellaisia ihmisiä kuuntelen tarkasti, joiden tiedän osaavan asiansa.

No mites siinä sitten kävikään? Tulos oli hienosti ERInomainen ja sijoitus junioriluokan 3. Ei paha ekasta näyttelystä ja esittäjänkin ollessa vielä "tuore" tapaus. Ensi sunnuntaina suuntaamme sitten Savo-Karjalaan Outokumpuun, jossa tuomarina on Elena Ruskovaara.

Lennin arvostelu suomennettuna löytyy Lennin omilta sivuilta.

Kiirastorstain viettoa ulkoillen

Torstai 9.4.2009 klo 18:52 - Pirjo

Vietettiin tänään mukava ulkoilupäivä koko porukalla.  Kuvat kertokoot puolestaan!

Mitäs tuolla rannalla tapahtuu?

Tää takatuuli tuntuu kivalta...

Kaunis poika

Pitäsköhän mennä avantouinnille?

Ei kun menenkin piiloon - Lenni ei varmaan löydä minua

Lenni tekee avannon :)

Nuuhkimme ilmaa kuonoillamme, siinä on meidän työmme...

Raunioilla

Keskiviikko 8.4.2009 klo 22:06 - Pirjo

Tänään Lenni pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan raunioille. En minä asiasta kauhean paljon vielä ymmärrä, mutta siellähän tuo mennä viipotti. Aluksi ihan vaan katsottiin, millaisia koiria ryhmässä on. Meidän ryhmässämme on viisi koiraa: pk.colliet Lenni ja Leevi, espanjanvesikoira Zorro ja setteri(?) Väinö. Viidentenä mukaan tulee alle 4 kuukauden ikäinen pk.collie Milo, joka oli loukannut jalkansa, eikä tänään päässyt mukaan.

Lopuksi laitettiin oikein maalimiehet (3kpl) "piiloihin" ja koirat hommiin. Pääasiana oli se, että koirat saatiin innostumaan maalimiehistä. Ukkojen löytäminen on kivaa! Lenni löysi kaikki kolme maalimiestä nopeasti ja sai ansaitut nakkipalat. En päässyt itse seuraamaan toisten koirien työskentelyä, kun jouduin heti maalimiehen hommiin. Kouluttaja-Matti jotain puhui, että löytyi hyvä maalimies....

Seuraava rauniokerta onkin puolentoista viikon kuluttua lauantaina 18.4. Naureskelin jo, että se onkin kiva sitten seuraavana päivänä lähteä Lennin kanssa Outokummun näyttelyyn. Voi olla, että on mentävä suihkun kautta!

Ammuskelua

Tiistai 7.4.2009 klo 21:54 - Pirjo

Kylläpä nyt on helpottunut olo!

Tänään kuudelta meillä oli tapaaminen Hossukan kentällä ja tarkoituksena siis kokeilla kaikessa rauhassa, miten Atte reagoi ampumiseen. Sunnuntai-iltana yhteisharjoituksissa Atte reagoi selvästi pelkäämällä ampumiseen, alkoi vinkua ja kiskoa kentältä pois päin. Minua tuo asia jäi vaivaamaan ja pelkäsin jo, että saan unohtaa jälkihommelit Aten kanssa kokonaan. 

Ei kyllä kentällä voitu ammuskella, kun siellä olikin tokoharjoitukset! Painelimme siis läheiselle metsätielle. Paikalla olivat kouluttaja Jaana ja "apukouluttaja" Mari, minä ja Atte sekä setteri Topi ja omistajansa Heidi avokkinsa kanssa. Myös Topi reagoi sunnuntaina ampumiseen. Koirat vietiin tielle yksitellen, niin että ohjaajalla oli koira pitkässä liinassa ja koira sai vapaasti kävellä ja nuuhkia ja sillä oli mahdollisuus lähteä ammuttaessa kauemmas.

Etukäteen olin ihan varma, että Atte menee paniikkiin ja alkaa silmittömästi kiskoa poispäin kauhun vallassa. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Reagoihan se selvästi ampumiseen ja varmaan kymmenennen laukauksen jälkeen alkoi myös kiskoa enemmän, mutta sitten taas lähti kulkemaan mukana. Käveltiin tiellä edestakaisin ja välillä tuli ampumisia. Kotiläksyksi saatiin kävely urheiluliikkeeseen ja ei kun starttipistoolin ostoon! Meillä alkaa ampumisharjoitukset - ja jatkuu dieetti... Ruokaa siis Atelle tästä lähtien vain kerran päivässä (illalla) ja silloinkin vasta töiden jälkeen. Eteenmenoa harjoitellaan.

Se mikä tänään oli ilahduttavinta, oli kuinka nopeasti Atte palautui tilanteesta. Vaikka se selvästi reagoi ampumiseen, niin se tilanteen mentyä ohi meni Jaanan ja Marin luo siliteltäväksi ja kun tultiin muutaman sadan metrin matka takaisin autolle, niin Atte oli jo täysin rauhallinen. "Ihan relax" Marin sanoin.

Päästään siis mukaan siihen treeniryhmään! Jee! Olisi kyllä harmittanut vietävästi, jos ei olisi päästy. Ensivaikutelma kouluttajasta on ollut sellainen, että halusin mukaan ehdottomasti. Kouluttaja Jaana Silvosta löytyy lisää tietoa täältä:http://www.cousinskennel.com/omatkoirat.html Hänellä itsellään on ensimmäinen koira ollut lyhytkarvainen collie, mutta nyt kasvattaa belgianpaimenkoiria.

Eilisen jälkimaininkeja

Maanantai 6.4.2009 klo 21:03 - Pirjo

Sen verran jäi eilinen ampuminen mieltä vaivaamaan, että päätin tänään viedä Aten uudestaan samalle kentälle ja katsoa, miten se reagoi huomatessaan, että tämähän on sama paikka, missä viimeksi paukuteltiin. Ei niin mitään jälkeä pelosta! Päin vastoin; Atte otti taas tosi hyvin kontaktia ja oli muutenkin innoissaan. Helpotti huomattavasti!

Kentältä kotiin päin ajellessa mietin, kummalta kyselisin neuvoja tilanteessa: kasvattaja-Merjalta vai kouluttaja-Jaanalta. Päädyin mielessäni Merjaan. Mutta kun tulin kotiin, niin Meeri soitti ja häneltä sain kuulla, että Jaana on menossa Heidin kanssa kokeilemaan ampumista tällä viikolla jonakin päivänä. Soitinkin siis Jaanalle! Huomenna mennään sitten ottamaan homma uusiksi.

Puhelimessa sain sitten neuvoja enemmänkin. Atelle koittaa kovat ajat! Ruokamäärä putoaa puoleen entisestä ja sitä saa vain kerran päivässä, ei enää aamuin illoin, niin kuin tähän asti. Aika järkeenkäypähän tuo ohje on, kun ajattelee Aten ahneutta: jos koira on syötetty oikein ähkyksi, niin ei kai sitä enää työnteko ruokapalkalla huvita! Kun tuo nyt ei mikään viettihirmu ole todellakaan =), niin ruoka on se, millä jotain voi saada aikaan. Piloille syötetty koko koira! Minähän olen jo helmikuisen Tuusniemen näyttelyn jälkeen pienentänyt Aten ruokamäärää jonkun verran, niin että nyt se on saanut n. 4 desilitraa päivässä. Päivi Eerolan arvostelussa luki "tukevassa kunnossa oleva pk.collie" En uskalla edes kertoa, miten paljon sille olen pahimmillaan ruokaa antanut!

Ruokaa (Eagle Pack) Atte saa siis huomisesta lähtien kerran päivässä 2 desilitraa(!), ja senkin vasta, kun sen eteen on tehnyt jotain. Eteen-käskyä nyt harjoitellaan niin, että koira on kiinni ja ruokakuppi viedään kauemmas. Siitä se lähtee!

Jälkiryhmän ensimmäinen tapaaminen

Sunnuntai 5.4.2009 klo 20:13 - Pirjo

Tänään oli sitten se odotettu ensimmäinen jälkiryhmän tapaaminen koirien kanssa. Samalla se oli sekä minulle että Atelle eka kerta tottiskentällä, niin että aika monta uutta asiaa meille tuli samalla kertaa. Varsinkin, kun lopuksi kentällä vielä ammuttiinkin.

Ennakko-odotus minulla oli se, että Atte tulee touhuamaan kentällä aivan omiaan, nuuhkii maata ja vetää hihna kireänä ympäri kenttää. Olinkin positiivisesti yllättynyt, kun Atte otti heti alussa kontaktin, tuli sivulle ja jopa seurasi joten kuten. Mutta on sen kontaktin kanssa kyllä tehty töitäkin! Vaikkei olla tottiskentällä koskaan ennen käytykään, niin olen minä omin nokkineni yrittänyt jotain Atelle opettaa. Reippaampi saisin kuulemma olla koiran kanssa ja vaatia koiralta enemmän, jos nyt oikein ymmärsin. Ja kiittää pitäisi enemmän ja iloisemmin. Ja taas tuli huomautus epävarmuudesta, ja minä sanoinkin Jaanalle, että kun "minä olen epävarma ja haluaisin itsekin siitä pois". Kai se niin on, että se varmuus koiran kanssa tulee vaan tekemällä ja harjoittelemalla.

Mukavaa oli huomata se, että ei kaikki muutkaan olleet täydellisen hyviä koiriensa kanssa. Ja minä kun luulin, että siellä kaikki ovat vanhoja tekijöitä... minä ainoana epävarma ja onneton koirankouluttaja :/

Leikkimistä meidän pitää myös opetella erikseen. Atte ei ole kova taistelemaan leluista, mutta voihan sitäkin opetella. Harjoitellaan!

Niin ja laihdutuskuurille Atte nyt joutuu! Kouluttaja-Jaana nätisti sanoi, että saat koiraan ihan erilaista potkua, kun se ei ole noin pyöreässä kunnossa. Koirasta tulee virkeämpi ja motivaatiota työskentelyyn on enemmän. Miten se onkin niin vaikeaa antaa koiralle sopivan vähän ruokaa... Sekin varmasti vaikuttaa, kun ei talvella koirat ole päässeet vapaana juoksemaan muuta kuin nyt kevättalvella jäälle. Pitää ottaa nyt oikein sellainen kuntokuuri sekä koiralle että itselle. Vyötä tiukemmalle!

Sitten se ampuminen. Kyllähän se oli arvattavissa, että Atte on paukkuarka. Sen vuoksi en ole luonnetestistäkään vielä haaveillut, kun olen uumoillut, että ampumisesta voi tulla ongelmia. Ensimmäistä laukausta Atte ei vielä noteerannut mitenkään, toisen se huomasi ja jäi kuuntelemaan ja kolmas aloitti vinkumisen ja pois olisi pitänyt päästä. Ei kuitenkaan mitään kauheata paniikkia tullut, vaikka laukauksia ammuttiin kaikkiaan 5-6. Turha sille oli mitään opettaa tai edes nakkeja syöttää; ei kelvannut. Silittelin Attea rauhallisesti jonkun aikaa ja tunsin, miten se aluksi tärisi, mutta kyllä siitä rauhoittui. Miten paljon sitten vaikutti se, kun tilanne oli muutenkin ihan outo ja että joku koira alkoi riehakkaasti haukkua ampumista? Ei voi tietää. Mutta pelkäsi Atte, turha kiistää. Kentältä autolle mennessä Atte oli kuitenkin jo ihan rauhallinen ja jopa meni haistelemaan toista koiraa. Ehkä sen saisi totutettua ampumiseen - jää nähtäväksi. Viisaammat neuvokoot aikanaan. Harmittaa, jos tuohon loppuu meidän pk-ura, kun nyt jo ehdin aiheesta innostua!

Seuraavaa tapaamista jään odottamaan ja tällä välillä otetaan Aten kanssa tottista kotipihalla. Intoa siihen on taas tullut ihan erilailla kuin välillä oli.

Verenvuodatusta

Lauantai 4.4.2009 klo 13:51 - Pirjo

Tänään se sitten tapahtui. Se mitä olen pelännyt aina Attea trimmatessa.

Atella on ihme tapa aina nuolla minun kättäni kun olen leikkaamassa sen kynsiä tai tassukarvoja. Ja vaikka miten komennan sitä lopettamaan, niin eipä auta kuin vähäksi aikaa. Yritän aina olla varovainen, mutta tänään sitten Aten kieli jäi ohennussaksien väliin. Ja voi että sitä veren määrää! Hetkessä oli valkoinen kaulus ja tassut ihan punaiset. Ilmeisesti koirilla ei kielessä ole paljon tuntoa, kun ei tuo Atte ollut millänsäkään; minä vaan säikähdin tosi pahasti. Verta kun tuli oikein roiskimalla, niin näytti kuin kielestä olisi pala lähtenyt irti. Melko nopeasti veren tulo kuitenkin loppui ja kun kieltä pääsi lähemmin tutkimaan, niin ei siinä ollut kuin hyvin pieni haava.

Onpahan ainakin pakko pestä Atte tänään, kun sillä on rintamus kuivuneessa veressä. Tosin se varmaan lähtisi pois ihan harjaamallakin. Eikä tuo tapaus näyttänyt opettavan Atelle mitään. Päätin nimittäin, että trimmaus hoidetaan loppuun ja oppiipahan nyt varomaan kieltään. Eikö mitä; samalla tavalla kieli "kävi" kuin ennenkin!

Kuinkahan kauan jäät kantaa?

Torstai 2.4.2009 klo 19:40 - Pirjo

Tänään menin töihin vasta kymmeneksi, ja oli taas hyvin aikaa käydä koirien kanssa aamulenkillä. Olen enemmän aamuihminen, enkä sen vuoksi aamulla yleensäkään nuku kovin myöhään. Lenni kyllä nykyään pitää huolen siitä, ettei emäntä nuku pommiin. Kummasti se on oppinut yleisimmän sängystä kömpimisajan noin kello 6, ja uskollisesti se noihin aikoihin tulee tuijottamaan sängyn viereen - ja jos ei tuijotus riitä herättämiseen, niin sitten alkaa kuonolla tökkiminen. Sunnuntaiaamuna (jos ei tarvitse töihin lähteä) saan vähän lisäaikaa, kun sanon Lennille, että nukutaan vielä vähän aikaa. Timohan ei herää tuollaisiin pieniin häiriötekijöihin, kun ei meinaa herätyskellokaan tehota. Eikä Lenni muuten Timoa edes yritä herättää... Liekö joskus yrittänyt ja turhaksi havainnut?

Saa nähdä miten pitkään vielä uskallan mennä jäälle koirien kanssa. On se vaan koirille ihan eri juttu päästä jäälle juoksemaan kuin vaan täällä kylillä hihnassa kävellä. Tosin luulen kyllä, että siinä vaiheessa, kun jäät on jo liian heikot, niin päästään jo kävelemään joko mökkitielle tai sitten retkeilyreitillekin. Siellä on kuitenkin sellaisia metsätaipaleita, joissa on talvellakin vähemmän lunta.

Olen nyt yrittänyt muutamana iltana viikossa vähän opettaa edes jotakin pientä noille pojille. Eilisiltana otin sinistä lenkkiä taskuun ja läksin Aten kanssa pihalle. Kauhea into sillä oli päällä! Mutta niin olisi ollut Lennilläkin! Sivulle tuloa ja sivullaolopaikkaa harjoittelin Aten kanssa ja sitten vaan syöttelin siinä sille makkaraa siitä hyvästä, että se piti kontaktia yllä. Ja tietysti kehuin välillä oikein innostuneesti, ja se kyllä sai Atenkin skarppaamaan. Kontaktia Aten kanssa joutuu opettelemaan, kun se ei tahdo sitä pitää, vaan katse harhailee muualle. Mutta se on parantunut huomattavasti! Osaisi vaan innostaa oikein. Sen huomasin, että enemmän kuin makkara, Atteen tehosi kehut. Ryhti parani heti, kun aloin innokkaasti kehumaan ja silmistä näkyi innokkuus. HYVÄ!

Jälkiä odotellessa...

Keskiviikko 1.4.2009 klo 18:23 - Pirjo

No tänään tuli sitten jälkikouluttaja-Jaanalta viesti, että sunnuntaina 5.4. kello 15 on ekat treffit! Jännittää! Sunnuntaina olisi mätsärikin Imatralla, mutta en tiedä, ehdinkö molempiin paikkoihin. Ja lauantaina olisi ollut vielä tottiskoulutusta Taipalsaarella. Kouluttajana siellä Tarja Martinpuro, niin että olisi kyllä tehnyt mieli sinnekin... Voi että! Kun oliskin se rikas mies eikä töitä tarttis tehdä ollenkaan, niin voisi pyhittää koko elämän koirille ;)

Taas oli Lenni järjestellyt huonekalut uudelleen. Kyllä poika jaksaa! Missähän vaiheessa sitä uskaltaisi heittää nuo vanhat riekaleiksi revityt sohvat ulos ja käydä jostakin kierrätyskeskuksesta ehjät tilalle? Pitäisi hommata kerralla niin painavat, ettei Lenni niitä enää jaksaisi siirrellä.